Suorittaminen on jännä juttu. Emme ajattele sitä päivittäin mutta silti monet päivät ovat lähinnä sitä, aktiviteetista toiseen matkaamista.
Itse miellän suorittamisen tehokkuuteen tähtääväksi toiminnaksi, jota joko halusta tai velvollisuudesta teemme. Työpäivät ovat monesti suorituspainoisia, samoin nykyään monet vapaa-ajan aktiviteetit: nyky-yhteiskunnassa on tärkeää olla aktiivinen, harrastaa, luoda omaa kuvaa päivittämällä tekemisiä nettiin ja vaikka matkustamalla. Mitä enemmän saamme aikaiseksi, sitä parempia me olemme. Näin kuuluu tehokkuuden viesti.
Nyky-yhteiskunta on rakennettu tehokkuuden arvokkuudelle. Töissä arvostetaan paljon aikaan saavia yksilöitä ja vapaa-aikaa ei sopisi viettää tekemättä mitään itseä kehittävää eli "hyödyllistä". Tämä alkaa monesti jo peruskoulussa ja viimeistään lukiossa meitä kehotetaan valmistautumaan ahkeriksi moniosaajiksi joiden urasta tulee nousujohteinen. Jos tässä leikissä palaa loppuun, se mielletään automaattisesti heikkoudeksi. Ei sopisi olla jaksamaton, ei sopisi olla väsynyt, ei pitäisi haluta muita asioita elämäänsä. Monesti sanotaankin että vaativimmissa urapoluissa pärjäävätkin vain kovanahkaisimmat, mutta onko se kovanahkaisuutta ettei koskaan voi tai saa olla heikko? Ihminen on heikko eikä kaiken kestävä ja juuri sen tunnistaminen onkin vahvuutta.
Olen itse kokenut suorittamisen automaattisena osana elämääni, ja se vääristi yhteyttä omaan itseeni niin pahasti etten enää huomannut uupumisen merkkejä. Minä suoritin nimenomaan kokeakseni itseni paremmaksi, päteväksi ja tehokkaaksi yhteiskunnan yksilöksi. En tuolloin edes tiennyt, mitä todella haluan, enkä tiennyt miten hypätä pois oravanpyörästä ennen kuin uuvuin taakan alle.
On surullista että tehokkuuden arvo määrittää niin paljon. Miksei ihmisen jaksavuus, mielenterveys ja omana itsenä oleminen olisi tärkeämpää, mikseivät inhimilliset arvot olisi kärjessä? Luovuus kärsii eniten suorittamisesta ja tehokkuudesta. Luovuus on hitaasti kypsyvää, se tarvitsee itselleen tilaa olla ja hengittää, luovuus on osa ihmisyyden syvintä olemusta. Toivon itse että tehokkuuden aikakausi vaihtuu pian inhimillisemmäksi, että ymmärrettäisiin mikä on oikeasti tärkeää.
Leikkiväessä tehokkuutta ei mitata. Täällä on tilaa ja aikaa olla luova, ja silloin parhaat ideat syntyvät ja puhkeavat kukkaan. On aikaa omille ajatuksille ja sen tunnustelulle, mistä minä oikeasti pidän. Se on todella tärkeää pääomaa ihmiselle joka on joskus kokenut burnoutin, ja joka haluaa tehdä tulevaisuudessa työtä joka tuntuu omalta ja joka antaa energiaa eikä vain vie sitä. Sellaiset arvot syntyvät kun on kokenut tehokkuuden ja suorittamisen jokapäiväisessä arjessa; se ei lopulta tunnu miltään.
Toivon itse löytäväni vielä oman polkuni sillä haluan varjella sisintäni siltä rääkiltä, jonka olen jo kerran kokenut. Onneksi arvojaan voi kuunnella vaikka se ei olisikaan valtavirran päämäärä.
Joulun ajasta nauttien ja iloiten,
Mithy
