Hikipajalla

 

Uskallus ja kannustus eteenpäin

Välillä ahdistaa ja tuntuu mahdottomalta päästä pois kaikesta, takaisin pinnalle. Niin monet vastoinkäymiset ovat horjuttaneet uskoa toipumiseen viime vuosina. Se, mikä tilanteessa hyödyttää ja auttaa eteenpäin on Leikkiväessäkin kokemani kannustus. Vaikka täällä ei ole pakko tehdä yhtään mitään, on silti hyvä että joku potkii eteenpäin ja kannustaa: "sinä olet lahjakas tuossa, mene tekemään sitä mihin kyllä pystyt!". Tällaista viestiä minäkin olen saanut viime kuukausina, ja Leikkiväen monet harrasteet kuten jooga ja kirjoitusryhmä ovat saaneet minut havahtumaan että kuntoutuminen on ennen kaikkea tekemistä. Minulla oli pitkään kirjoitusblokki, mutta Leikkiväen kirjoitusryhmä auttoi minut saamaan kosketuksen kirjoittamiseen uudestaan. Tästä kirjoitinkin aiemmassa postauksessani, "Ei pidä odottaa huomista".

Toki minullakin on ollut aikoja, jolloin en ole sängystä ylös päässyt. Siihen tilaan joutumisesta poispääsyssä juuri kuntoutumisessa onkin kyse. Tekeminen kuntouttaa kun ei osaa enää tehdä, ja jostain pitää aloittaa. Olen viime aikoina kokenut onnen kokemuksia juuri tekemisen kautta. Esimerkiksi kirjojen lukeminen on jatkuvasti sujuvampaa, koska olen nyt pari vuotta lukenut ahekerasti. Pahimmillaan en pystynyt lukemaan kirjoja ollenkaan. Tekeminen voi aluksi pelottaa mutta kun johonkin tarttuu, huomaa että pärjää. Usein itsellä on sellainen luulo, etten varmasti osaa ja sitten yllättää itsensä kun vain uskaltaa yrittää. Minä olen viime aikoina tietoisesti lähtenyt yrittämään monia asioita ja yllättänyt itseni positiivisesti kun osaankin sen, mikä aluksi pelotti.

Onnistumisen kokemukset ja kannustus vievät eteenpäin. Sairastaessa kynnys lähteä uudestaan tekemääna asioita voi kasvaa todella korkeaksi ja siksi onkin hienoa että Leikkiväen kaltaisia matalan kynnyksen paikkoja on olemassa. Täällä voi rauhassa testata missä oma toimintakyky menee ja voi löytää jopa uusia mielenkiinnon kohteita.

Kannustaminen ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä kuntoutumisen polulla. Itsetunto paranee kun huomaa osaavansakin jotain minkä luuli iäksi menettäneen!

Minulla seuraava haave on opiskelukyvyn palauttaminen. Jouduin aikoinani keskeyttämään opintoni varhaisessa vaiheessa ja nyt haaveilen takaisin paluusta. Silti minun pitäisi omaksua uusi tekniikka opiskeluun jotten uuvuta itseäni uudelleen burn outin partaalle. Luulen, että opiskeluihin palaamisessa ratkaisevaa on että vain menee ja kokeilee, yksinkertaisesti aloittaa jostakin vaikka se tuntuisi miten vaikealta. Olen oppinut, että ei missään nimessä pidä luovuttaa jos välillä epäonnistuu. Kehityt koko ajan ja menemällä eteenpäin onnistut vielä! Olen oppinut kuntoutujana myös kärsivällisyyttä. Nuorena minulla ei ollut sitä tarpeeksi. Myös täydellisyyden tavoittelusta pois pääseminen helpottaa opintoihin paluuta.

Ja miten tämä bloginkin kirjoittaminen edistyy, mahtavaa!

-Mithy

Teosvaihdon satoa

Vaihdellen

 

Leikkiväen klemmarityöpajan nuoret osallistuivat keväällä valokuvin toteutettavaan Teosvaihtoon. Teosvaihto oli osa ohjaustoiminnan opiskelija Päivi Mattilan opinnäytetyötä.

Teosvaihto on parityönä tapahtuva työskentelytapa, jossa tuotetaan säännöllisesti uusi teos työskentelyparin esittelemän teoksen pohjalta. Jokaisella parin tapaamiskerralla molemmat pareista esittelevät toisilleen uuden, tapaamiskertojen tuottamansa teoksen. Tämän jälkeen molemmilla on aikaa ensi kertaan asti tuottaa uusi teosparinsa esittelemän teoksen pohjalta.

Teosvaihtoa voidaan käyttää menetelmänä moniin eri tarkoituksiin; niin visuaalisen inspiraation ja uusien näkökulmien löytämiseen luovassa työskentelyssä kuin itsetutkiskelun välineenä