maanantai 27. huhtikuuta 2015

Tarina Anssista

Tänä aamuna kuulin Anssista ensimmäisen kerran. Muut, jotka olivat jo eilen tehneet häneen tuttavuutta, kertoivat minulle.

Anssi on 24-vuotias. Anssi on juuri alkanut nauttia aamukahvistaan ja tajusi, että on vihdoin löytänyt kodilta tuntuvan asunnon. Kotiin saa ottaa lemmikkejä, joten Anssi on päättänyt etsiä netistä kotia kaipaavaa kissaa. Äskettäin inttikaveri soitti hänelle ja ehdotti lenkkeilyä. Vielä he eivät ole menneet, mutta ajatus piristi.

Muutettuaan kodilta tuntuvaan asuntoonsa, Anssi siivosi kertyneitä tavaroitaan. Mustat nuhruiset t-paidat ja kulahtaneet sukat hän heitti vihdoin menemään. Vanhempiensa tuen avulla, hän meni ostoksille ja innokkaat maksajat kustansivat uudet tarpeelliset asiat.

Yhä öisin, rintaan hiipii musertava ahdistus siitä, että kaikki romahtaa. Anssi on kuitenkin löytänyt uuden tavan. Aamulla herätessään, hän kuuntelee. Vain, kuuntelee. Joinain aamuina lintuja, toisina sadetta. Anssi aikoo jatkaa tapaansa. Hän aikoo myös elvyttää maalausharrastustaan ja hakee kellarista välineensä.

Aikoinaan Anssi turhautui laahaavaan psykiatriseen hoitoon ja päätti ottaa kuntoutumisen omiin käsiinsä. Hän löysi muun muassa kirjastossa toimivan kirjallisuusterapiaryhmän. Anssi sai selville, että hänellä on kolmoissisarukset nimeltään Pertti, Panu ja Pellervo. Hän päätti opettaa heitä ajamaan mopolla.

Anssi löytää itselleen netistä kissan, ja koska hänellä ei ole aiemmin ollut lemmikkiä, ottaa hän asiakseen perehtyä lemmikin hoitoon ja kissuuteen.

Anssi on joskus jäänyt auton alle. Ei onneksi käynyt pahasti, vain pieni kolhaus oikeassa lonkassa. Anssi haastoi autoilijan oikeuteen ja sai hyvät korvausrahat. Tämän tapahtumaketjun seurauksena hän oppii iloitsemaan siitä mitä hänellä on, eikä enää valita siitä mitä hän on menettänyt.
Nyt Anssi elelee onnellisena Miuku-kissanssa kanssa. Kissan hoidon myötä Anssilla on nyt kokemus että voi tehdä jotain muiden hyväksi eikä vain murehdi omia ongelmiaan. Anssi kävi äänestämässä.

Tänään Anssi kertoi ajatuksistaan, joita hänellä oli kun hän oli masentunut. Miten jokainen ajatus tuntui silloin niin todelta ja muuttumattomalta. Moni meistä pystyi samaistumaan näihin ajatuksiin ja oppi, ettei ole yksin niiden kanssa. 

  • Ihmiset eivät rakasta minua.
  • Ohikulkijat nauravat minulle.
  • Elämä tulee aina tuntumaan pahalta.
  • Olo on aina yhtä paha.
  • Ei kannata edes yrittää mitään kun kuitenkin epäonnistuu.
  • Elämä on aina ollut yhtä kurjaa, aina vaan samaa.
  • Olen niin paha ja täynnä mustaa tyhjää ettei kukaan ikinä pysty rakastamaan minua.
  • Omat läheiset ystävät hylkäävät minut, koska pitävät surkeana valittajana ja taakkana.
  • Enhän oikeasti ole masentunut, ei ole oikeutta valittaa, pitäisi vain selvitä.
  • En voi soitella kavereille, ne ei oikeasti halua nähdä minua kun vaan säälistä tai eivät vaan kehtaa kieltäytyä tapaamisesta.
  • En osaa puhua ihmisille.
  • Olen tyhmä ja ruma.
  • En saa näyttää omia tunteitani.
  • Koskaan en tule olemaan opiskelu- tai työkunnossa.
  • Elämä on merkityksetöntä.
  • Olen huonompi kuin kaikki muut.
  • En voi luottaa elämään, kaikki voidaan viedä.
  • En voi itse päättää elämästäni.

Nyt Anssi kokee näiden ajatusten olevan menneisyyttä. Ne ovat masennuksen aiheuttamia vääristyneitä kuvitelmia. Nyt Anssi on kuntoutuja ja tekee työtä hyvinvointinsa eteen. Hän osaa olla toiveikas. 



Katja