Tänä aamuna kuulin Anssista ensimmäisen kerran. Muut, jotka olivat jo
eilen tehneet häneen tuttavuutta, kertoivat minulle.
Anssi on 24-vuotias. Anssi on juuri alkanut
nauttia aamukahvistaan ja tajusi, että on vihdoin löytänyt kodilta tuntuvan
asunnon. Kotiin saa ottaa lemmikkejä, joten Anssi on päättänyt etsiä netistä
kotia kaipaavaa kissaa. Äskettäin inttikaveri soitti hänelle ja ehdotti lenkkeilyä. Vielä he eivät ole menneet, mutta ajatus piristi.
Muutettuaan kodilta tuntuvaan asuntoonsa, Anssi siivosi kertyneitä
tavaroitaan. Mustat nuhruiset t-paidat ja kulahtaneet sukat hän heitti vihdoin
menemään. Vanhempiensa tuen avulla, hän meni ostoksille ja innokkaat maksajat
kustansivat uudet tarpeelliset asiat.
Yhä öisin, rintaan hiipii musertava ahdistus siitä, että kaikki romahtaa.
Anssi on kuitenkin löytänyt uuden tavan. Aamulla herätessään, hän kuuntelee.
Vain, kuuntelee. Joinain aamuina lintuja, toisina sadetta. Anssi aikoo jatkaa
tapaansa. Hän aikoo myös elvyttää maalausharrastustaan ja hakee kellarista
välineensä.
Aikoinaan Anssi turhautui laahaavaan psykiatriseen hoitoon ja päätti
ottaa kuntoutumisen omiin käsiinsä. Hän löysi muun muassa kirjastossa toimivan
kirjallisuusterapiaryhmän. Anssi sai selville, että hänellä on kolmoissisarukset
nimeltään Pertti, Panu ja Pellervo. Hän päätti opettaa heitä ajamaan mopolla.
Anssi löytää itselleen netistä kissan, ja koska hänellä ei ole aiemmin
ollut lemmikkiä, ottaa hän asiakseen perehtyä lemmikin hoitoon ja kissuuteen.
Anssi on joskus jäänyt auton alle. Ei onneksi käynyt pahasti, vain pieni
kolhaus oikeassa lonkassa. Anssi haastoi autoilijan oikeuteen ja sai hyvät
korvausrahat. Tämän tapahtumaketjun seurauksena hän oppii iloitsemaan siitä
mitä hänellä on, eikä enää valita siitä mitä hän on menettänyt.
Nyt Anssi elelee onnellisena Miuku-kissanssa kanssa. Kissan hoidon myötä
Anssilla on nyt kokemus että voi tehdä jotain muiden hyväksi eikä vain murehdi
omia ongelmiaan. Anssi kävi äänestämässä.
Tänään Anssi kertoi ajatuksistaan, joita hänellä oli kun hän oli
masentunut. Miten jokainen ajatus tuntui silloin niin todelta ja muuttumattomalta.
Moni meistä pystyi samaistumaan näihin ajatuksiin ja oppi, ettei ole yksin
niiden kanssa.
- Ihmiset eivät rakasta minua.
- Ohikulkijat nauravat minulle.
- Elämä tulee aina tuntumaan pahalta.
- Olo on aina yhtä paha.
- Ei kannata edes yrittää mitään kun kuitenkin epäonnistuu.
- Elämä on aina ollut yhtä kurjaa, aina vaan samaa.
- Olen niin paha ja täynnä mustaa tyhjää ettei kukaan ikinä pysty rakastamaan minua.
- Omat läheiset ystävät hylkäävät minut, koska pitävät surkeana valittajana ja taakkana.
- Enhän oikeasti ole masentunut, ei ole oikeutta valittaa, pitäisi vain selvitä.
- En voi soitella kavereille, ne ei oikeasti halua nähdä minua kun vaan säälistä tai eivät vaan kehtaa kieltäytyä tapaamisesta.
- En osaa puhua ihmisille.
- Olen tyhmä ja ruma.
- En saa näyttää omia tunteitani.
- Koskaan en tule olemaan opiskelu- tai työkunnossa.
- Elämä on merkityksetöntä.
- Olen huonompi kuin kaikki muut.
- En voi luottaa elämään, kaikki voidaan viedä.
- En voi itse päättää elämästäni.
Nyt Anssi kokee näiden ajatusten olevan menneisyyttä. Ne ovat masennuksen aiheuttamia vääristyneitä kuvitelmia. Nyt Anssi on kuntoutuja ja tekee työtä hyvinvointinsa eteen. Hän osaa olla toiveikas.
Katja