Terveisiä Leikkiväeltä!
Kokemuksia, kertomuksia ja kuvia Leikkiväen kävijöiltä.
keskiviikko 3. elokuuta 2016
keskiviikko 8. kesäkuuta 2016
Oivallus, kasvu ja yhdessäolo
Kesäkuu on tullut. Se tarkoittaa sitä, että Kutomon pajakausi on ohi ja kesätoiminta, Kesäklubi aloittaa toimintansa. Minun osaltani Leikkiväki jää tauolle mutta sitä ennen tahdoin kirjoittaa vielä voimakorttien sanoista oivallus, kasvu ja yhdessäolo.
Nämä sanat, oivallus, kasvu ja yhdessäolo kuvaavat minulle Leikkiväkeä. Ne kertovat, miten tämän pajakauden jälkeen kuvaisin Leikkiväen toimintaa. Minulle Leikkiväki on antanut paikan tehdä oivalluksia ja kasvaa yhdessä muiden kanssa. On ollut aika ja paikka, jossa on saanut tilaa, ajatuksille ja kasvukipuilulle.
Välillä olen miettinyt onko oikein, että päiväni koostuu aamuisesta asahihetkestä, aamupiiristä, pajatyönä korttien liimaamisesta, lounaasta, pajatyönä toteutettavasta lampaiden huovutuksesta ja loppupiiristä. Tätä kerran ääneen pohtiessani, yksi ohjaajistamme sanoi minulle hyvin, "tämä jos mikä on tässä vaiheessa sinulle parasta, rakennat taas pohjaa ja annat itsellesi aikaa toipua monen vuoden stressitiloista".
Sen sijaan että moittisin itseäni siitä, etten ole töissä tuottamassa yhteiskunnan kassaan rahaa, olen ottanut kuvakorttien liimaamisesta itselleni rentoutumishetken. Olen jättänyt päivittäisen meditaation väliin ja liimaan mieluummin kortteja. Samalla edistän toki Leikkiksen myyntituotteiden valmistumista mutta se ei ole pääasia. Olen oivaltanut tuon hetken tärkeyden töihin palaamiseni kannalta. Hetki on antanut minulle ja aivoilleni mahdollisuuden käydä läpi aiemmin kertynyttä kuormaa, jäsennellä sitä ja tehdä tilaa uudelle. Vähitellen olen huomannut kognitiivisten taitojeni palautuvan tasolle, jolla voin työskennellä uusien asioiden parissa.
Oivallukset ovat johtaneet erilaisiin kasvuprosesseihin. Moni näistä oivalluksista on tapahtunut yhdessäolon myötä, yhdessä toinen toisillemme asioitamme jakaen. Miten monta näkökulmaa ja oivallusta rikkaampi olenkaan. Olen valtavan kiitollinen, että minut ohjattiin Leikkiväen toiminnan piiriin ja sain mahdollisuuden tulla kasvamaan yhdessä muiden kanssa tässä elämänvaiheessani.
Aloin kirjoittamaan tätä tekstiä, kun aikaa Kesäklubin alkuun oli puolitoista kuukautta. Silloin Leikkiväen seinälle oli ilmestynyt kuvia, joissa aiempien vuosien kesäklubilaiset olivat kirjoittaneet ja erilaisin tekniikoin kuvanneet fiiliksiä Kesäklubilta. Näissä kuvissa korostuivat myös ryhmä, muiden seura, valo, erilainen tekeminen ohjattuna ja itsenäisesti.
Tämän tekstin kautta haluan kiittää niin ohjaajia kuin muita pajalaisia rinnallakulkemisesta, uusista mahdollisuuksista sekä tilasta oppia olla ja elää omanlaisena. Kasvukausi on käynnissä, niin sisäisesti minussa kuin ulkona luonnossa. Valoa, vettä ja ravinteita. Niitä me kaikki tarvitsemme elämän polullamme. Näillä sanoilla, kaikkea hyvää sinulle kaikkeen tulevaan!
Helmi Selamo-Rode
tiistai 26. huhtikuuta 2016
Tiistai-iltapäivän runoutta
Kiinteässä maassa, Amerikan metsässä juon ja sluibailen.
Salama pilvessä on.
Muki pöytäliinalla, kiinteästi läpinäkyvä.
Maassa maan salama.
Kiinteä lasi on ja muki maassa.
Sluibaileva salama metsässä maan.
Amerikan muki kiinteä on.
Juontilasi pöydällä on.
Kiireetön tähtitaivas
Rauhallinen, pehmeä piano
Nauru ja hämmennys
Pehmeä jäätelö Pehmeä lämpö
Rauhoittaa luottamaan
Luottamus turvalliseen rauhallinen tähtitaivas
Luota ja Naura
Lämmöllä
Lämmin nauru tuuleen
aito kaipuu luovuuteen
märän pyöreän ripustan
pyykkipoikani on sininen
Aito nauru tuulen
ja tunnen kaipuuta luovuuteen
Levonhetki on puhtaassa talossa
Sinisessä talossa, rakennustelineellä lärpätetään loiskuttavasta tankista
Tuomioistuin: Lumilapio on punainen, Sulkasato on sininen
Lärpäti, lärpäti
Salama pilvessä on.
Muki pöytäliinalla, kiinteästi läpinäkyvä.
Maassa maan salama.
Kiinteä lasi on ja muki maassa.
Sluibaileva salama metsässä maan.
Amerikan muki kiinteä on.
Juontilasi pöydällä on.
Kiireetön tähtitaivas
Rauhallinen, pehmeä piano
Nauru ja hämmennys
Pehmeä jäätelö Pehmeä lämpö
Rauhoittaa luottamaan
Luottamus turvalliseen rauhallinen tähtitaivas
Luota ja Naura
Lämmöllä
Lämmin nauru tuuleen
aito kaipuu luovuuteen
märän pyöreän ripustan
pyykkipoikani on sininen
Aito nauru tuulen
ja tunnen kaipuuta luovuuteen
Levonhetki on puhtaassa talossa
Sinisessä talossa, rakennustelineellä lärpätetään loiskuttavasta tankista
Tuomioistuin: Lumilapio on punainen, Sulkasato on sininen
Lärpäti, lärpäti
torstai 7. huhtikuuta 2016
Kohtaaminen, kiitollisuus ja muutos
Olen osallistunut Valtaajien Oma inspisviikolle. Viikon aikana tutustuin uusiin ihmisiin, joilla myös on taustalla työttömyyttä, elämistä toimeentulo- tai kuntoutustuella. Eri alojen ammattilaiset pitivät inspiroivia puheenvuoroja ja niiden kautta muotoilin omaa valtaustani, projektia, jonka tämän ryhmän puitteissa veisin loppuun.
Niin Leikkiväki kuin Valtaajat tukevat nuoria aikuisia löytämään omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Järjestöt auttavat meitä erilaisten arkisten asioiden hoitamisessa, oman elämän takaisin haltuunotossa, kannustavat sekä antavat mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan ja siipiään.
Otsikon sanat voit löytää Leikkiväen voimakorteista. Minulle ne merkitsevät viime viikkojen tapahtumia
Kohtaaminen. Rauha alkaa kahden ihmisen, sinun ja minun, väliltä. Tämän lauseen olen oppinut äidiltäni. Avoimin mielin asioita ja ihmisiä kohti meneminen on välillä haastavaa. Silti tuota kautta kohtaaminen on antanut itselleni paljon. En ole menettänyt mitään, joskus saanut sormilleni tai muistutuksen naiiviudestani mutta kokonaisuus on kannattanut.
Muutos. Juuri viime viikkojen erilaisten kohtaamisten ja niiden herättämien ajatusten kautta olen huomannut muutosta minussa. Olen uskaltanut antaa tilaa vanhoille kiinnostuksenkohteilleni, joiden vielä hetki sitten ajattelin vievän enemmän kuin antavan. Olen vahvistunut sekä löytänyt rennompaa suhtautumista noihin kiinnostuksen kohteisiin. Oman itsen kuuntelu, omien rajojen ja siipien kokeilu on ollut rohkaisevaa.
Kiitollisuus. Olen kiitollinen, että nyt 28 -vuotiaana elän yhteiskunnassa, joka ainakin vielä, mahdollistaa aiemmin kesken jääneiden kehitysvaiheiden, minuuden rakentamisen myös tässä ikävaiheessa. Olen kiitollinen, että olen tullut kuulluksi ja eri tahojen kautta olen löytänyt ympäristöjä, joissa voin turvallisesti kokeilla rajojani ja siipiäni. Kiitollinen siitä, että näiden tahojen kautta ympärilleni on löytynyt vierelläkulkijoita, jotka ohjaavat ja tuovat pelkällä läsnäolollaan turvan tunteen.
Viime päivinä ja viikkoina olen ollut jälleen innostunut ja tehnyt aktiivisesti töitä omien unelmieni eteen, oman kasvuni eteen. Uskallan nyt sanoa olevani jossain hyvä, osaavani asioita. Negatiivinen sisäinen puhe vaanii ja iskeekin aina jossain välissä ja on valmis vetämään maton jalkojeni alta siihen kuoppaan, josta teen nousua. Olen havahtunut siihen, että negatiivinen sisäinen puhe on minussa vahva. Hyväksyn sen ja olen siitä tietoinen. Ja tämä auttaa asian käsittelyssä. Moittiminen ja itsensä latistaminen vievät mielialan alas, vievät uskon itseen.
Kohtaaminen, kiitollisuus ja muutos ovat tuoneet siis myös havahtumista, hyväksymistä ja tietoisuutta, jotka myös löytyvät voimakorteista. Niiden avulla negatiivisen sisäisen puheen vallatessa tietää, että "tämä menee ohi, tämä on vääristynyt ajattelumallini, voin vallata sen takaisin itselleni sellaiseksi, ettei se vahingoita minua."
Helmi Selamo-Rode
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Voimakortit ja kontrollista irtipäästäminen
Kokoonnumme aamuisin asahin jälkeen aamupiiriin. Minulle on
muodostunut tavaksi nostaa sohvapöydällä olevasta voimakorttipinosta päivän
voimakortti. Mutta mitä nuo voimakortit ovat?
Kortit ovat täällä Leikkiväessä valmistettuja kortteja,
joiden ”sanat on valittu huolella synnyttämään myönteisiä mielikuvia. Sanat
tarjoavat uusia näkökulmia oman tilanteen hahmottamiseen ja ongelmanratkaisuun.
Myönteisistä vaihtoehdoista valitseminen auttaa rikkomaan negatiivista,
ongelmakeskeistä ajattelutapaa.” Teemme korttien pohjat itse täällä
Leikkiksessä mustevärjäyksellä tai vesiväreillä. Pajatöinä kortit leikataan,
tekstataan, laminoidaan ja lajitellaan valmiiksi pakoiksi.
Muistan kuinka ensimmäisenä pajapäivänä pääsin kokeilemaan
mustevärjäystä. Jännitin. Mitä jos epäonnistun? En hallitse tekniikkaa? Jos
tulee vain sotkuista ja likaisenväristä? Mitä jos muilta tämä sujuu ja minulta
ei? Mustevärjäys, ainakin näin aloittelijalle, sallii kontrollista irti
päästämisen. Kun pohjapaperi on kostutettu kunnolla ja sille tiputtaa
mustepisaran, ei voi tietää millaisen putoamisjäljen pisara jättää. Jos
puhallan musteeseen, se karkaa eri suuntiin eri pituisina viivoina ja
roiskeina. Kun tiputan paperille toista väriä, se voi sotkeutua toiseen. Eri
tekniikoita käyttämällä kokonaisuus muuttuu. Kontrollista pitää päästää irti
myös siksi, että koskaan ei voi tietää minkä väriseksi kokonaisuus muuttuu
kuivuttuaan.
Usein huomaan pyrkiväni eri tilanteissa hallitsemaan
kokonaisuutta. Pyrin toimimaan niin, että kaikki viihtyisivät, kukaan ei
pahoittaisi mieltään, kumarran mieluummin kuin pyllistän. Vaikka kuinka yritän,
en voi hallita muuta maailmaa, muiden ajatuksia ja tunteita. Miksi siis käytän
siihen valtavasti energiaa? Pohdintani tästä aiheesta on vielä kesken. Joitain
suuntaviivoja voi kuitenkin löytää teemoista hylätyksi tulemisen pelko,
arvostuksen saaminen suoritusten kautta, ihmisten välisten jännitteiden
aistiminen sekä ryhmätilanteissa olevan hiljaisuuden sietämättömyys.
Myöhemmin olen päässyt myös kirjoittamaan voimakortteja. Se
on ollut uskomattoman rentouttavaa ja terapeuttista. Ensin katson listasta
sanan. Sen jälkeen valitsen kortin, joka mielestäni tuohon sanaan sopii tai
lajittelen alkuun sanoja vastaavan määrän kortteja, joihin sekalaisesti tulevat
voimasanat. Joka kerta kirjoittaessa toistan voimasanan mielessäni. Joskus
ajatus lähtee liikkeelle, mitä tuo sana minun elämässäni juuri nyt tarkoittaa.
Tämän päivän kortissani luki elämänilo, joten aurinkoa
alkaneeseen maaliskuuhun!
Ja vielä niistä korteista: Kortit löytyvät nettisivuiltamme
kohdasta Tuotteet ja kuvakortit.
Teksti: Helmi
Kuva: Joakim
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Kirjoitusryhmässä syntynyttä
Matkanteko
Älä sulje silmiäsi
vaikka pyryttää vaakatasossa
Niin kuin susi aloittaa
pitkän taipaleen
niin sinäkin sovitat
askeleesi
ei liian ripeästi, ei liian
laiskasti
Pallosalamana älä kiidä
Silloin vain levität
tuhoa ja kaaosta
minne kuljet
Yksityisalueiden läpi
kieltokylteistä piittaamatta
Vaikket tietäisi reittiä
Vaikka jalkasi johdattavat
sinua jo ammoin kuljettua
polkua
Kulkiko esi-isäsi samaa
tietä
Sovittaen askeleitansa
ajan kulkuun
Kuin yksinäinen susi
Kuin kokonainen lauma
perhettä
Älä väsytä itseäsi jo alkuun
kiitäen, hirveällä hopulla
Malta, koska taivalta riittää
Monen vaaran ylitse,
monen laakson poikki
-Joakim
Älä sulje silmiäsi
vaikka pyryttää vaakatasossa
Niin kuin susi aloittaa
pitkän taipaleen
niin sinäkin sovitat
askeleesi
ei liian ripeästi, ei liian
laiskasti
Pallosalamana älä kiidä
Silloin vain levität
tuhoa ja kaaosta
minne kuljet
Yksityisalueiden läpi
kieltokylteistä piittaamatta
Vaikket tietäisi reittiä
Vaikka jalkasi johdattavat
sinua jo ammoin kuljettua
polkua
Kulkiko esi-isäsi samaa
tietä
Sovittaen askeleitansa
ajan kulkuun
Kuin yksinäinen susi
Kuin kokonainen lauma
perhettä
Älä väsytä itseäsi jo alkuun
kiitäen, hirveällä hopulla
Malta, koska taivalta riittää
Monen vaaran ylitse,
monen laakson poikki
-Joakim
perjantai 11. joulukuuta 2015
Kohtaamisia
Leikkiväessä on marras-joulukuun aikana tapahtunut paljon.
Osalle meistä tämä aika on ollut kotiutumista ja sopeutumista Leikkiväen
rytmiin, uusiin ihmisiin, erilaisiin toimintatapoihin. Samalla on saanut
tunnustella omia rajojaan, haastaa itseään menemällä asioita kohti oman
mukavuusalueen ulkopuolelle.
Yksi syksyn projekteista Leikkiväessä oli kuunnelman
tekeminen. Pikku-Hannan vetämä kuunnelmaryhmä sai työnsä päätökseen. Lopputulos
sekä tekijöiden haastattelu on kuultavissa vielä 15.12. klo 22 Lähiradiossa.
Kuunnelman aiheena on kohtaaminen. Aihe, joka sopii moneen
hetkeen mutta erityisesti tähän joulun aikaan, kun yksinäisyys ja vähävaraisuus
nostetaan otsikoihin kulutusjuhlan rinnalle. Miten kohtaamme toinen toisemme?
Mitkä asiat tekevät kohtaamisesta hyvän? Suljemmeko silmämme ja ohitamme
toisemme? Vilkaisemmeko ujosti ohi? Katsomme suoraan silmiin? Kohtaamisen ei
aina tarvitse olla ihmisten välistä. Se voi olla luonnon havainnointia. Tuulen
kohtaamista sillalla. Vastaantulevan koiran hännän heilutuskin on kohtaamista.
Itse olen huomannut, että sattumanvarainen kohtaaminen ventovieraan kanssa voi
muuttaa päivän mielialaa helposti suuntaan tai toiseen. Varsinkin marraskuun
pimeydessä ohimenevä hymy, perään huudettu ”hei, sinulta tippui heijastin!” tai
vain sivusta nähty hyvän mielen kohtaaminen piristävät.
Miten sinä kohtaat asioita arjessasi? Onnistuuko, että tämän
päivän aikana kiinnität huomiota reaktioihisi mitä kohtaamiset sinussa
aiheuttavat?
Joulukuun menovinkkinä:
Pumpulin pehmeitä lampaita on viime aikoina nähty ympäri
Leikkiväen toimitiloja. Eilen sympaattiset lammasmobilet siirtyivät myyntiin Kaapelitehtaan
joulumarkkinoille, joita vietetään 11. – 20.12.2015.
P.S. Leikkiväen lammasjoulukalenteria voi seurata Leikkiksen
fb –sivuilla.
Helmi Selamo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)